Haluaisin sulkea silmäni ja kuvitella, että sota ei ole totta. Ettei tämä pettymys ihmiskuntaan ole totta. Haluaisin kuvitella ettei olisi mitään peruuttamatonta tapahtunut. Toivon että tehdyt julmat teot ja päätökset saisi tekemättömiksi ja päätökset peruutettua. Ammutut ohjukset ampumattomiksi, rauniot ehjiksi, menetetyt elämät palautettua henkiin. Niin haluaisin kuvitella. Minä suljen silmäni.

Kuinka kukaan voi elää niiden päätösten kanssa ja nukahtaa rauhassa joka ilta? Kuinka kukaan joka tietää, että kaikki näemme ne syyt tekoihin kateuden heikkoudesta johtuvaksi. Se, joka menettää maltin ensimmäisenä, on hävinnyt. Emme edes pelkää enää, vaikka uhka on todellinen. Näemme typeryyden ja valheiden valtakunnan.

Olemme nähneet ja analysoineet sen, että kateus, pelko demokratiasta, pelko vallan menetyksestä, kun kukaan ei tee halua tehdä asioita muuten kuin henkensä uhalla pakotettuna, on ainoa mahdollisuus. Kun valta ja rikkaus ovat tuhonneet ihmisyyden ja tehnyt kaiken ja kaikki ihmiset vain välikappaleiksi, joilla ei ole omaa arvoa muuten kuin toimia annettujen käskyjen mukaan. Olemme nähneet kidutettujen ja murhattujen lävitse, tämän kansan sisimpään. Ylimielisyys omaan paremmuuteen, kuviteltu oikeus väkivaltaan ja muiden elämän mitätöiminen, säälimättömyys, itsekkyys tuottavat kitkerää satoa. Kansan keulakuvana, seuraa kansanjoukko hokien omaa oikeuttaan ylitse muiden oikeutta.

Minua lohduttaa uskoni, että sielumme ei kuole silloin kun fyysisesti kuolemme, vaan jää neuvomaan, lohduttamaan ja suojelemaan jäljelle jääneitä läheisiä. Syyttömät saavat sen mahdollisuuden, rakkauden sidoksella. Puolustajat ovat syyttömiä, aiheettomasti hyökkääjät, tekevät itselleen vahinkoa, tulevat sairaiksi, saavat painolastin sydämeen, kadottavat ihmisyytensä rippeet. Paatuneet ja tunnottomat menettävät lopun ihmisyytensä, muuttuvat eläimiä eläimellisimmiksi.

Kollektiivinen tajunta ja meitä suurempi voima, näkee jokaisen teon ja teon motiivin. Jos elää tekojen seurausten kanssa ja varsinkin, jos voit siirtyä katuvalla mielellä maallisesta elämästä  elämän ansioluettelon kanssa kasvot suunnattuna kohti kirkasta valoa, ehkä se siirtyminen onnistuu. Mutta, jos on jäänyt sovittamattomia tekoja, joita ei ehkä pysty edes sovittamaan katumalla, haluatko tulla kirkkaaseen valoon vai piiloudutko pimeyteen? Millä oikeudella on surmattu odottava äiti, sillä oikeudella tulee myös tekijä kohtaamaan tuomarin.

Totuus voittaa moraalisesti, henkisesti ja ihmisyyden mittarilla. Elämä on annettua, elämän salaisuutta emme tunne, elämän arvoa emme osaa määritellä. Rakkaus jää  jäljelle kun suljemme silmämme.