Kuvien kieli on kaikille avointa ja ymmärrettävää. Kuten sanallisestikin sanotut sanat kaikilla kielillä sanottuina, voi kukin ymmärtää kuvien kieltä omista lähtökohdistaan. Tärkeitä asioita on vaikea sanoa pelkästään sanoin, se on ehkä suomalaisuutta: Pohjolan viimat pakottavat suojautumaan omalta haavoittuvuudelta, ei voi olla pehmeä tai tulla torjutuksi, ei voi tulla lähelle. Mutta jos sitten jää sanomatta kaikki se hyvä jota toisesta ajattelee, kertomatta, että olet minulle tärkeä. Olisi hyvä sanoa se mitä hyvää toisessa on, keskittyä siihen. 

Kun astun ovesta ulos, alkaa metsäinen hiekkatie talon takaa. Tai vain matka ajatuksiin kohtaamispaikalle. Täällä odotan sinua. Tapaamme, kun luet tämän. Yhteys ja ymmärrytyksi tulemisen tarve on kuvakielenkin takana. Jää kuitenkin aina salaperäisyyden huntu välillemme ja uteliaisuus. Lähelläsi vaikenen. 

Piirrän Sinulle ja olen olemassa vahvemmin, puhun Sinulle kuvieni kautta, en itsekseni. Jos tunnet, että voimme täällä kohdata omassa maailmassamme, ja ymmärrät minua, tervetuloa sivustolleni. Minä piirrän Sinulle, Sinusta, meistä, ihmisen monimuotkaisuudesta, elämän mahdollisuuksista. Kohtasimme ja Sinä annoit minulle merkityksiä joita ei ennen Sinua ollut ja minä annoin Sinulle merkityksen innoittajani jokaisen sanasi myötä mitä tahansa arkista sanoitkin, olivat ne minusta kauneinta maailmassa. Niin käy kun joku koskettaa sydäntäni, ystävä, ohikulkija tai matkakumppani. Pystykö luonani, ystävänä, tai matkakumppanina sen hetken aikaa kun sydän lyö.

Syksyinen tuulenpyörre tarttuu hiuksiin. Syksytuulta ei voi kesyttää, on mukauduttava tuulikampaukseen, neljään vuodenaikaan, vaikeuksiin sopeutua eri säihin, kaikkiin muutoksiin itsessä ja muissa ja luonnossa, mielialan vaihteluihin. Niin kun yritin valmistautua huolitellusti kohtaamiseen, niin se oli jo mennyt, sivuutettu, emmekä enää ehkä tapaa, myöhästyin, en ollut parhaimmillani, sanoin vääriä asioita, jos meillä on mahdollisuus, olkoon se epätäydellinen, valmistautumatta, katsotaan mihin se riittää.

Jokainen kohtaamani ihminen on erilainen jo syntymästään, kulttuuritaustaltaan, kyvyiltään. Joskus löytyy joku, joka näkee minussa jotain hyvää huolimatta kaikista epätäydellisyyksistäni. Juuri Sinun epätäydellisyytesi antavat minulle hiukan rohkeutta omien epävarmuuksieni kanssa. 

Syksyn tummat hiukset kätkevät kaiken alleen. Täällä ei ole mitään nähtävää, vain syksyn hämäryys tarttuu kulkiessamme pimeillä teillä. Ihmiset eivät näe toistensa kasvonpiirteitä pimeässä. Vain sydämessäni on päämäärä Sinun sydämeesi. Jos vain löydän perille. Jos vain sallit. Aina yhtä tosissani, aina yhtä ihmeellistä kun sydän tuntuu lämpimältä nimesi kohdalla sen hiljaisesti mielessäni sanoessani.

Ilman sinua maailma olisi vajaampi. Aina sitä ihmettelen, että maailma jatkaa kulkuaan  vaikka joku poistuu. Kaiken aikaa joku poistuu ja maailma muuttuu hänen lähtönsä myötä. Ihmiskunnan historiassa olen kulkenut siinä omassa jatkumon ketjussa ja tässä on tulos. Ei mitään itsestään selvää. Sen hetken kun olemme täällä, harvinaisuuksina, ainutlaatuisina yksiöinä, omaa tarkoitusta etsien, jätämme matkaevääksi hyvät sanat, hyvät tunteet ja toivomukset.

Sydän on täynnä asioita tai tunteita joille en löydä sanoja, ne muutan kuviksi, väreiksi. Sanottavani hioutuu suttuisesta kuvasta vähitellen sellaiseksi, jossa on vain kaikki tärkein jäljellä ja värit sekä sommittelu harkitummin mietitty. On oltava tarkka mitä sanoo, sanoja ei unohda koskaan. Mutta ethän loukkaannu mistään minulle? Et piirretyistä sanoistani. Teen sanoista vain kuvia, kun on vaikea sanoa oikeita asioita mitä toinen tarvitsisi eikä pysty olemaan läsnä. Läsnäoloa ajatuksena vain lähetän ja pyydän, että kaikkein paras asia Sinulle tapahtuisi. Ajatuksin ja rukouksin. Sinun huolesi on minun huoleni. Sinun hyvä olosi on minusta ihana juttu. Jokaisessa kohtaamisessa tämä toteutuu näin.

Joskus on vaikea käsittää sitä miten iso voima sanoilla on. Hyvässä ja pahassa. Taikasanat jäävät elämään ja jättävät jälkensä. Piirrän sanoistasi, tunteistasi ja omista tunteista, kuvitteellista tai todellisista. Sydän on lämmin kun rakkauden tunne valtaa sen. Kiitollisuudesta, ystävyydestä eri sävýisin tuntein ja värein, värähtelytaajuuksin sanoisi fyysikko, fysiologiaa ja kemiaa tai mitä lie sanoisi lääkäri ja biologi, mutta minä uskon, että Rakkaus voimana on selittämätön Jumalan salaisuus kuten moni muukin asia tähtitaivaan alla. Varmaan meille annettua lohduksi. Se on taikaa, yliluonnolista luonnollisen yli, maallisen ylittävää. Kukaan ei voi käsittää äärettömyyttä eikä hallita kaikkea. 

Vaikka olisin sairaana, kaukana tai muuten vaan etäällä, lähetän Sinulle halauksen, joka voittaa kaikki esteet. Jos halaukseni haluat ottaa vastaan, avosylin. Ei silloin haittaa vaikka et olisi parhaimmillasi tai pukeutunut siististi tai vaikka olisit sairaana, sillä halaukseni halaa sieluasi, henkistä persoonaasi, rikkinäisissä vaatteissasikin, surullisuuden läpi. Mitkään ulkoiset puitteet eivät merkitse, rakkaus merkitsee. Niin kuvittelen halauksen vahvistavan rakkautta. Turvallisesti luulisin. Kaikki muu on tarpeetonta: raha ja omaisuus, jos sydämessä on rakkautta, en tarvitse mitään muuta.