Kortit ovat A5 kokoisia. Tarjottimet 28cm x 36 cm.

Tarjottimia on vielä muutama myytävänä Joensuun taidemuseolla. Mutta ei enää kaikkia malleja.

Korttien aiheina on erilaisuuksien kohtaamisia, luonnon ja ihmisen vuoropuhelua ja yritystä ymmärtää erilaisista taustoista ja ajatusmaailmoista huolimatta.

Toisilla pää on täynnä sanoja, kaavoja, ajatuksia, huolia ja toisilla kuvia, joillakin ehkä numeroita ja joillakin värejä, muotoja, kokonaisuuksia tai mikroskooppisia maailmoita. Ajatuksissaan voi halata, näkymättömästi suudella tai tanssia. Tai vain kuunnella toisen ajatuksia ja luoda siitä oma tulkinta, arvostavasti, kunnioittavasti.

Luvallasi

Kysyin sinulta lupaa ottaa Sinut mukaani tarinoihini, metsäksi maisemaani, välkkyväksi vedeksi jonne voin sukeltaa uimaan. Annoit minulle luvan ja niin olemme näissä kuvissa kuin ymmärtäisimme toisemme täydellisesti. Olet syy ja aihe, annoit minun luoda itsestäsi erilaisia hahmoja. Otit vastaan nämä kuvitelmani säikähtämättä ja luulen että hitusen hyvilläsi. Kummallinen yhteys piirtäessä ja kuvitelmissa. Minä kutsuin Sinut sydämeeni ja Sinä tulit epäröimättä malliksi, mihin tahansa tarvitsinkin, mitä tahansa kuvittelinkin, kaikeksi siksi Sinä muovauduit, vuokseni. 

Metsä ja Lumi

Lumi peittelee metsän hellästi pehmeään valkoiseen lumipeittoon, hiljentää metsän, rauhoittaa ja vaivuttaa uneen. Kylmä ja lämmin kohtaavat, tuoreen lumen tuoma hauras uusi, tuore ja hetkellinen vaaleus kohtaa ikimetsän ajattomuuden, syvän ajan myötä kasvaneen patinoituneen ajan, tasapainon. Metsän täyteläinen monimuotoinen elämä kasveineen ja puineen (punaisen sinisen ja keltaisen yhdistelmänä syntynyt ruskea, koko värien sekoitus vahva mausteinen ja täyteläinen elämä) ja hetkellinen lepokausi Lumen tuomana unipeittona kohtaavat. Lumen valkeus ja metsän tummuus, lumen kylmyys, puiden lämmön, eloton ja elollinen kohtaavat. Luontokappaleet kohtaavat, tai voi ne olla ihmisiä tai symbolisia ajatuksia pelkästään. Voin olla rauhoittava lumi, jos olet väsynyt kaikkeen monimutkaisuuteen. Minä kohtaan Sinun erilaisuutesi, ajattelutapasi ja arvosi.

Kamomilla ja Aurinko

Kamomilla tarvitsee aurinkoa, kurottautuu kohti, saa siitä voimansa, ei muuten kasva eikä kuki. Kamomillassa kukan terälehdet ovat kuin auringonsäteinä mykerön, pienen auringon, ympärillä. Kamomilla kasvaa aurinkoisilla paikalla. Aurinko symbolisoi positiivista lämmintä hellää energiaa jonka voi toisen kannustuksesta saada; Aurinko sanoo: ”Rakastan ajatuksiasi, ideoitasi” ja Kamomilla luo uusia kukkia siitä voimasta. Voimani saan lämpimistä säteistäsi ja annan sinulle kamomillan kukat vastalahjaksi. 

Niitty ja Metsä

Niityllä kasvaa lyhytikäisiä yksivuotisia kasveja, kukkia ruohoja, lemmikkejä, aina muuttuvia ja elintilasta kilpailevia kasveja, hentoja kasveja perhosineen ja pörriäisineen. Metsä edustaa pysyvämpää, paikalla pysyvää ja vakiintunutta lajistoa, turvallisuutta. Niitty on suuremmissa muutoksen tuulissa ja elonjäämiskamppailuissa erilaisten lajien taistellessa elintilasta. Se on vertauskuvallinen aihe naisen elämään vaikuttavista jatkuvan muutoksen alaisena olevista asioista: perhe, työ, velvollisuudet, jatkuvien epävarmuustekijöiden ja muutosten vaikuttaessa elämään. Niitty toivoo muutosten ja hetkellisyyden vastapainoksi pitkäjänteisyyttä, pysyvyyttä, tuulensuojaa ja turvallisuutta metsän suojasta. Metsä on kasvanut paikoillaan rauhassa kasvattaen pitkäikäisiä puita.

”Forget me not”, älä unohda minua on lemmikkien nimi ja siihen sisältyy toive omasta merkityksestä toiselle. ”Metsän tummuus mulle tuokaa..”

Pihlaja ja Tuulenkare

Tuulenkare tanssittaa Pihlajaa, lennättää pihlajan lehtiä kuin antaen tuulta ja vauhtia ajatuksille, värikkäille lehdille lennätellen niitä ympäriinsä. Täytyy löytää sellaiset askeleet (herkät sanat ja teot) että tanssi sujuisi, myötäillen ja luottaen toisen ohjaukseen ja ajatuksiin, yhteistyö on herkkää vuorovaikutusta. Valppaana sille, että ei satuta tai menetä otetta kokonaan, vaikka välillä tanssiote on vain yhden käden varassa. On varottava, että ei talsi toisen varpaille/tyrmää ideoita heti, vaan voi ottaa vaikutteita ja jatkaa toisen ideaa eteenpäin. Juhlapukuun pukeutuneiden ajatusten tanssi, pyrimme tekemään parhaamme tanssin sujumiseksi.

Kaisla ja Laine

Kaisla piirtää kuvaa Laineesta, yrittää ymmärtää Laineen tuomien tarinoiden kertomusta syvyyksissä asuvien elämästä. Laine lukee (ehkä papyryskaislasta tehtyä) kirjaa siitä mitä rannalla ja maan pinnalla tapahtuu. Toinen näkee asiat kuvin ja toinen ymmärtää asiat sanoin ja kirjaimin. Kaislan kasvupaikka on maalla tuulen tuiverruksessa ja aaltojen äärellä, Laine elää veden syvyyksissä.

Ymmärryksestä lehahtaa lentoon uudet erilaiset ideat lintujen muodossa, kaksi eriväristä lintua. Uudet ideat lehahtavat lentoon, taivaan tuuliin, minne kumpikaan ei itse pääse. Yhteistyöstä syntyy parempia keksintöjä.

Laine on tullut lepäämään rantahietikolle Kaislan jalkoihin ja Kaisla polvistunut rantaan antaen aalloille jaloistaan tyynyn kohtaamisen ajaksi. Siinä on vastaantulemisen askel toista kohden. Sovinnon ele, vaikka kumpikaan ei voi kokonaan elää toisen maailmassa. Kaislojen kahina syntyy aaltojen ja tuulen liikkeestä. Kaislat vaimentavat aaltojen liikettä rantaa kohden, toistavat aaltoa ja tuulta. Niin vaikutamme kaikki toisiimme, värähtelemme puheesta, olemuksesta ja läsnäolosta. 

Tuliketut

”Pihlajat ovat pyhiä puita ja marjat sitäi pyhemmät…” 12 tulikettua vartioi 7 pihlajaa.Tuliketut ovat harvinaisia, eikä niitä metsästäjät saa kiinni.

Epäluuloisen ketun luottamusta ei saa voitettua hetkessä. Siksi sen niin harvat näkevät.

Viinipuu

Aihe on muokattu karjalaisista käsipaikkakuvioista. Viinipuu on rakkauden puu, Rakkaus=Jumala. Kukkilinnut viinipuun oksilla ovat sieluja, onnenlintuja, rakkauden ja sopusoinnun symboleja. 

”Te olette lehdet minä olen viinipuu, pysykää viinipuussa, pysykää rakkaudessa…”

t: Armi

Mä mistä laulun aiheet saan…

Jos olisit jokapäiväinen arkinen yhteys, en Sinua piirtäisi, en kirjoittaisi Sinusta, vain kuvitelmissa jotka olen siirtänyt piirroksiini, on täydellinen ymmärrys välillämme yli arkisten samanalaisina toistuvien päivien. Kasvokkain ja jokapäiväisenä sanani heijastuisivat kasvoiltasi, olisivatko kasvosi  hyväksyvät, kuuntelisitko, ymmärtäisitkö, tahtoisitko? Nyt en sitä testaa, vaan vetäydyn kanssasi yli näkyvän todellisuuden, tarinaan joka on mahdollisuus, jota ei tarvitse koetella ajanpuutteella, voimien vähyydellä, liian suurilla kustannuksilla, liian suurilla etäisyyksillä, väsymyksillä eikä riidoilla. Kävelet pääni sisällä, kommentoit toisinaan, ja pyydän vielä ettet katkaise tätä näkymätöntä yhteyttä välillämme sanomalla, että tämä on keksittyä. Minä jatkan keskustelua kuin olisit istumassa nojatuolissani tai palaan halaukseemme, teen siitä ikuisesti kestävän.