In The beginning

Was I already existing when the Universe was born? Am I transporting history of the beginning of time from the time zero to this day? Where were we when time was zero? Did we all had some kind of plan to experience and learn, from ancestors and from our lives? What is the usefulness of all that learning? Why hold we so tightly of our lives, to be alive? When it ends anyway in our end?

Our consciousness is limited, narrowminded. Only one life to live in Universe, one lesson to learn during lifetime, now. How can we learn everything important we should know from the past when we struggle with our own primitive feelings, like we were animals? To live, to own, be better than others, be accepted to society. Nothing new in this. Is there something more deeply reasons to live than that? Something that makes us bigger and wiser? Or would it be wiser to trust in instincts and feelings.

We are living together in this time. There must be a reason for that. Can we understand what we see? And if there is invisible world; world of souls and other invisible creatures we don’t see and don’t understand, how much we really understand, now in this time about limitless of space.

Questions are too big to answer. Maybe there is no time at all, and we are in laboratory of experiment. Shaking in a big centrifuge. Separeting the truth and lie of ourselves. That’s why our life is for. Separeting feelings from our experiments, what happens to us. What was consenquenses of our decisions.

Will our existence end in death?

If we openly confess our mistakes and weakness, we can learn how to be little bit better, if we have that kind of strength to change ourselves to be better and grow. That’s why it is important that history should be written truthfully. We learn nothing from glorifying history and using only partial truth of history. History is not real truth if there’s no mistakes done, nothing to do better. Mistakes make us learn something. If we dont’t confess our mistakes, what can we learn? Winning after winning is not possible, or I don’t know nothing about that kind of life. Loosing, force us to see other kind of truth of the situation. Other kind of perspective of the truth.

Maybe I forgive to everybody, but I don’t want to experience that loosing the battle experience again.

Asennetta

Älä halveksi ketään, koska meillä on suppea näkökulma arvostella vain oman elämän kautta, omista lähtökohdista. Se näkökulma ei ole tarpeeksi laaja. Toisilla on helpompaa tai vaikeampaa, ei kellään ihan samanlaista, eikä kellään oikeastaan yhtään helpompaa tai hienompaa.

 

Pysähdys

Maa oli unessa, sen henkinen tila liiteli äärettömyyksissä, syvyyksissä ja korkeuksissa, totuudessa ja mielikuvituksessa, ideoissa, joista voisi tulla totta ja ajatuksissa jotka vain leikkivät mahdollisuuksilla. Näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta oravanpyörän pysähdyttyä, ideat kypsyivät, palaset liittyivät isompaan kokonaisuuteen, ajatukset tulivat näkyviksi ja selkenivät.

Pysähdys oli tie joka tunnusteli esteet ja ongelmat läpikotaisin, ratkaisi ja loi uusia näköaloja. Siinä näki ratkaisujen heikkoudet, rehellisesti ehti nähdä syyt ja motivaatiot. Pysähdyksessä ehti pohtia mikä olisi se taistelu johon voisi osallistua. Ajan mittaaminen on tapahtunut vasta äskettäin, oravannahoista siirrytty rahan kautta muovikorttiin vasta äskettäin. Kummasti nämä muutokset vaikuttavat elämäämme, on kaiken aikaa kiire ja hinta pitäisi määritellä käytetylle ajalle ja työlle.

Lopulta muistan ihmisestä vain sen milloin hän jaksoi olla ystävällinen toiselle.

Tuliaisia Erämaasta

Tuon sinulle auringon paahtaman oranssin kunhan saavutan horisontin. Kiedon ympärillesi leudon tuulen ennen viilentyvää yötä. Kaikki on koeteltu, kyyneleet itketty, surut surtu, elämä eletty, romahdettu, tunteet tunnettu, minkäänlaisia pois jättämättä.

Kaikki tukipilarit kaadettu ympäriltä, kun ei ne minua varten olleetkaan. Ne olivat vain näitä palkkansa takia ystävällisiä ihmisiä, ammattilaisia työajalla. Ei kanssakulkijoita, eikä tukijoita.

Joka askeleella tätä erämaata kulkiessa kysyn minne matka ja onko suunta edes oikea. Joka askel niin vaivalloinen ja tuuli puhaltaa jäljet peittoon. Kukaan ei edes tiedä siitä kuljetun. Vain minuun jää auringon paahde iholle, ahavoituneet kasvot ja kuljetun matkan väsymys.

Sen paahtuneen punaruskean terrakotan oranssin ja okran tuon tullessani ja tuhannen ja yhden yön tarinat joiden avulla tätä yksitoikkoista matkaa olen tehnyt. Ja kaikkiin tarinoihin sisällytin sinutkin mukaan, kuuntelijan ja mukanakulkijan. Istu vaan tälle lentävälle matolle niin lähdetään pois täältä arjesta.

Feelings

Feelings and instincts make me to look my surroundings, suspiciously, is there something in it that I should be afraid of, something I shoud be elsewhere. People are hurting each other or trying to benefit others lives. Together, ability to co-operate is rare. One must protect himself from others, not to get discouraged. To protect feelings to be alive, to protect your picture of the world, you have to close your door and imagine world of goodness, innocence. Imagination and hope to be alive. Maybe there is really that kind of world existing but for many, it’s only fantacy and that fantacy keeps life worth living for them.

Map between us, there are cities and hills

Pääkaupunkeja ja umpikujia ja upottavia soita ym. Main cities and dead ends and bogs in my minds map.

  • Epäluulojen suo. Bog of sucpicion
  • Väittely ilman ratkaisutarkoitusta. Debate without meaning to find solution.
  • Toisen asemassa kiikarointiasema. Using binoculars in perspective of others.
  • Suurennuslasilla tarkastelen kaikkia vikojasi. I’m examing your faults with magnifying glass.
  • Reviiri. Personal space.
  • Voimavarojen kuluttava näännyttävä aavikko. Exhausting desert that uses all recources.
  • Virkistävä keidas. Refreshing oasis.
  • Minun yksityisalue. My private area.
  • Sinun alue, jota haluan itselle. Your area, that I want to own.
  • Eipäs. It is not!
  • Juupas. IT IS!
  • En ymmärrä puhettasi. I don’t understand what are you talking about.
  • Ikävä kuulla omat huonot puolet. It’s discusting to hear all my bad sides.
  • Ei mitään positiivista. Nothing positive.
  • Väsymyksen pimeä tunneli. The dark tunnel of tiredness.
  • Umpikuuro. Stone deaf.
  • Vastaava metsä. Answering forest.
  • Väistyvät pilvet. Withdrawing clouds.
  • Risteys. Crossing.
  • Neljän mielialan tienristeys. The crossing of four temper.
  • Omistushalu. Possessiveness,
  • Mustasukkaisuus. Jealousy.
  • Sotarintamalta kuuluu tykinammuntaa. It soudns like fireing of cannon.
  • Haavoittuneiden sairaala. Hospital of the wounded.
  • Sylitysten. Hugging.
  • Takaisinpaluu vanhaan hyvään aikaan. Back to old good time.
  • Rakastan. I love.
  • Vihaan. I hate.
  • Siltä ja väliltä. Between it and that.
  • En jaksa ilman muutosta. I can’t manage without change.
  • Muutosten myrskytuuli. Stormy winds of change.
  • Näkemiin entinen elämä. Goodbye to former life.
  • Hyvästi ikuisesti yhteinen aamukahvi. Goodbye forever to mornigs coffee time.
  • Tutkimaton uusi alue. Undetectived new territory.
  • Jakamaton kokemus. Experience without sharing.
  • Viitoittamaton tie. Road without name.
  • Anteeksiannon vaikea taival. The difficult road of the forgiveness.
  • Anteeksipyynnön nöyryys. The  humility of forbegging.
  • Ojanpohjalla. In the bottom.
  • Harmittava ilmanala. Very irritating climate.
  • Sanojen miinakenttä. The minefield of the words.
  • Mitä tarkoitti se kun sanoit… ja millä äänenpainolla ja latauksella. What did you mean by that … and what kind of tone of voice and emotion.
  • Sinähän sanoit niin. You said so.
  • Enkös minä jo monta kertaa sanonut. Didn’t I say it so many times.
  • Reviirin paloturvamuurissa päivitys unohtui. Forgot to update the firewall of the territory.
  • Tämä on tulenarka aihe. This is inflammable subject.
  • Suuttumuksen pauhuvat aallokot. Roaring waves of anger.
  • Kumpi saa viimeisen sanan.Who gets the last word.
  • Leimahdusvaara alueella. In the area of danger of flash.
  • Karrelle palaneet. Badly burned.
  • Mustavalkoinen maisema. Black and white landscape.
  • Toiveiden ja odotusten Mount Everest. Mount Everest of hopes and ecpectations.
  • Kesken jäänyt matka. Unfinished trip.
  • Käännytään takaisin. Let’s go back.
  • Haikailu. Yearning.
  • Kaukokaipuu. Wanderlust.
  • Kipujen taival. Passage of pain.
  • Kivi kengässä. Stone in shoes.
  • Reissussa rähjääntyneiden toipumiskoti. Healing home for injured travelers.
  • Repivä risukko. Deconstructive brushwood.
  • Surujen kirvelevä kinttupolku. Burning footpath of sorrows.
  • Takiaispelto. Field of burdock.
  • Muistojen kukkaniitty. Flowerfield of memories.
  • Vihreä keidas. Green oasis.
  • Velvollisuus. Duty.
  • Vapaus. Freedom.
  • Uudet vaatteet. New clothes.
  • Uusi näkökulma. New aspect.
  • Lepo. Rest.
  • Surupuserojen pesupaikka. Cleaning place for sorrows.
  • Kuollut alue. Dead area.
  • Rauhan maa. Land of peace.
  • Tasapaino. Balance.
  • Ymmärrys. Understanding.
  • Kunnioitus. Respect.
  • Ei voi vaatia enempää kuin on olemassa. Can’t wait more that it exists.
  • Lannistamistarkoitus. Meaning to discourage.
  • Näen sinussa pelkkiä hyviä näköaloja. I’m seeing only good views of you.
  • Näen sinussa vain pilaantunutta maata ja rikkaruohoja.I see only spoiled land and weeds on you.
  • Paluu normaaliin näköön. Back to normal vision.
  • Hyväksyn virheesi, suojelen aluettasi. I accept your mistakes, I protect your privacy.
  • Ei tarvitse olla täydellinen . You don’t need to be perfect.
  • Ongelmat tarkoitettu ratkaistavaksi, ajatukset toteutettaviksi.Problems are meant to be solved, thougts meant to be fulfilled.
  • Riittääkö tämä jo sinulle vai odotatko enemmän? Is this egouh for you or do you expecting more?
  • Onko sinulla tilaa näille ideoille? Do you have room for these ideas?
  • Tuottaako tämä idea hyvän sadon? Is this idea producing good harvest?
  • Kuka tätä ehdotti? Who proposed this?
  • Haluaisin lisää alueita sinun reviiriltäsi. I would like to own more areas from your territory.
  • Yhteinen perunamaa. Shared potato field.
  • Yhteistyö. Co-operation.
  • Erimielisyyksiä työnjaosta. Disagreements of sharing work.
  • Sulle ja mulle.Tasapeli. For you an for me. Draw.
  • Ei voi laskelmoida. Can’t calculate everything.
  • Pyyteettömyyden sadosta tuli parhain. The  harvest of unselfishness grow the best.
  • Epäitsekkyyden sipuleita. Onions of unselfishness.
  • Loppuun asti ja talven ylikin. To the edn and over winter.
  • Kahlitsevat tunnesiteet. Capturing bond of feelings.
  • Kartoittamaton alue. Unmapped area.
  • Salaperäinen viidakko. Secret jungle.
  • Aarrekätkö. Hiding treasure.
  • Poltettu silta. Burned bridge.
  • Rautalankaa. Wire of iron.

Vieras kieli

Kirjoita minulle sanakirja, jotta voin ymmärtää sinua paremmin.
Kirjoita kielioppi.
Puhu paljon.
Kirjoita runo tai kirja.
Selitä se ja käännä se kielelleni. Anna minun nähdä mielikuviisi.
Muunna sanasi kuviksi, rakennuspalikoiksi.

Rakenna niistä kaupunki, tiet ja puistot talot ja sillat.
Pyydä minut matkailemaan kaupungissasi.
Näytä miten siellä ei eksytä.
Ja näytä minulle sydämesi paikka.
Älä vie pimeimpiin kujiin,
joissa viha ja katkeruus ovat vallassa,
sano ennemmin mistä kautta sieltä pääsee pois, jos tunnet ulospääsyn mikäli vahingossa sinne kuitenkin eksyn.

Puhu lempeästi ja kärsivällisesti, sillä äänensävysi on sanojasi tärkeämpi viesti ja ilmeesi ja olemuksesi kertovat sydämestäsi. Hymyäsi älä kätke. Vaatimattomampikin kaupunki näyttää lämpimän kodikkaalta, jos sinne tuntee olevansa tervetullut.

Kotimatkalla

Kaikki kontrastit häipyvät
eroavaisuudet katoavat
ääriviivat sulautuvat
värit sekoittuvat.

Mikä erottaa minut enää kasveista, muista ihmisistä, sinusta, esineistä ympärilläni.

Kuljen kaiken lävitse, esineiden ja sinunkin. Tunnen mitä tunnet, olen vain tunne sydämessäsi, lämpö rinnassasi silloin kun ajattelen sinua. Tiedän mitä ajattelet. Pari askelta sinun askeleissasi. Ei ole eroa enää. Irralliset osat liittyvät kokonaisuuteen. Yhteen, totuuteen, ainoaan todellisuuteen. Emme ole erillisiä vaan yhtenäisiä, sielut ovat lukkiutuneet vaikka kulkisimme eri teitä. Itsekkyys katoaa ja omistamisen merkitys katoaa.

Maa ja taivas sekoittuvat,
horisontti katoaa ymmärryksen sumuun.

Syntyy rajattomuus ja ykseys. Erilliset äänet muuttuvat harmoniaksi. Mennyt ja tuleva yhdistyvät ympyräksi, kaikki kaikessa. Menneet ja tulevat sukupolvet sekoittuvat mielessäni, kaikki säilyy voimana, meidän ympärillämme. Olkoon se hyvä voima.

Liityn kokonaisuuteen, palaan kotiin.

Syyllinen

Vannotko kertovasi totuuden ja vain totuuden?

Myönnän syyllisyyteni heikkouteen, ajatuksieni hallitsemattomuuteen. Ajatukseni hyppäsivät aidastaan ja villiintyivät. Takaisin ei niitä ajattelemattomaksi saa.

Jos ajatteleminen on yhtä vakavaa kuin teko, olen syyllinen. Siellä edelleen juoksentelevat jossain, lähtivät elämään omaa elämäänsä. Arkitodellisuus ei niille riittänyt alkuunkaan.

Miksikö juoksevat, jos sen tietäisin ymmärtäisin olemassaolosta jotain suurta. Nyt vain nolosti myönnän, että siellähän laukkaavat, karkulaiset. Jos ajattelit tuomita minut ajatuksistani tai peräti tähdätä ja lopettaa niiden juoksun, vastaa ensin, onko omat ajatuksesi puhtaita ja vailla esim. kateutta, halveksuntaa, ylimielisyyttä, ylpeyttä, hallittuja ja kurinalaisia.

Ovatko omat ajatuksesi parempia? Jos ovat, neuvo sitten kuinka hallitset mieltäsi, poistat muistoja tai lajittelet tunteita hyviin tai huonoihin, käyskentelevät hillitysti ja syövät terveellisesti. Jos et pysty, anna niiden laukata, sillä ne ovat varmaan harvoja aitoja olioita tässä julkisivuyhteiskunnassamme.

Minulla ei ole voimavaroja rakentaa kulisseja eikä muureja, eikä haluakaan elää muuten kuin toteuttaa asioita joita ehdin ja sanoa sanoja, jotka merkitsevät. Katso nyt, siellä ne taas juoksivat sinunkin reviirillesi. Jos näet ne mielikuvituksessasi, sinutkin pitäisi tuomita heikkoudessasi, jos vahvistat niiden olemassaoloa näkemällä näkymättömiä.

Vaikka sinulla olisi koulutuksen ulkokuori, yhteiskunnan antama paikka, sukuhistorian haarniska, arviointeja ja leimoja suuntaan tai toiseen, mutta jos omatkaan ajatuksesi eivät noudata sopivuussääntöjä, voitko arvostella muita villeistä ajatuksista? Mielikuvitus voittaa todellisuuden. Mielikuvitus luo uutta, muuttaa suuntaa ja antaa vaihtoehtoja, todellisuus vain toteaa senhetkisen. Suonissamme virtaa tarinankerronta, mielikuvitus täyttää maisemaamme, niin on syntynyt Kalevala ja niin syntyy uusia eepoksia, mielikuvituksen ja toden rajapintaan.

Kirjoitanko roolin sinullekin tähän elämäni elokuvaan? Todellisuuteen löyhästi pohjautuvaan? Itsekin olen vain orjan osassa tässä tarinassa, kun tuntemani tunteet kahlitsevat kohteeseensa näkymättömin sitein. Olemiseni rajat laajenevat ja ääriviivat häipyvät, kadotan itseni ajoittain, kun olen jossain muualla enemmän läsnä kuin tässä paikassa. Vetäydyn omiin oloihini, jotta saisin määräysvallan itselleni takaisin, kutsuttua tunteitani ja ajatuksiani nimeltä, kun ne opin tuntemaan nimeltä ja kouluttamaan. Häilyväistä olemassaoloa. Olen syyllinen olemassaolon heikkouteen, mielikuvituksen vahvuuteen ja tunteiden ylivaltaan. Tuomitaan eliniäksi. Se on sukuperintöä ja jatkuu seuraavaan.

Talo, jossa asun

Olohuone

Minä maalasin seinät ja siihen ornamentit, jotta elämä olisi syvempi, seinä ei olisi seinä, vaan seinä olisi turva ja suoja sille mielikuvitusmaailmalle jonka näen. Kattona tähtitaivas äärettömyyteen.

Ja että seinä olisi metsä ja ruoho ja täyteys, eikä valkoinen elämätön elämä, tyhjä taulu.

Tämän talon neljässä kerroksessa on jokainen elämänsä erämaassa, lokerossaan kuin luolassa ajatuksineen. Seinän takana vieras maailma. Erilainen ajattelutapa ja arvomaailma.

Vaikka suomalainen kulttuuri ei ole näyttävää, on se silti kulkenut saman ajan kuin muutkin ihmiskunnan historian kulun rämpinyt soista maastoa kuivalle maalle.

Rikkautemme ovat ihmiset, jotka pyrkivät tekemään asiat niin hyvin kuin pystyvät ja kyvyt riittävät, tosissaan eikä vähempi riitä. Sopusointu ympäristön kanssa ja nöyryys luonteenaan. Siksi se on omanlaistaan, pohdiskelevaa ja hiljaista, tarkkailevaa. Ei pidä meteliä itsestään. Näissä lokeroissa asuu kurinalainen kansa, joka tietää menetyksensä ja historiansa, suomalainen mutkattomuus.

Portailla

Jos luovun jostain, menetänkö todella? On vaikeaa ottaa luopumiseen johtavia askelmia. Oman edun vastaisia tekoja, en millään suostuisi luopumaan. Unelmista, ihmisistä, joista pidän. Mutta minun omistamishaluni on uhka ja loukkaus muille. Minun onnistumiseni on toisten epäonnistumista, pitäisi aina ajatella muita ennen itseä. Ylemmäs pääsee vain luopumalla kiinnipitävistä asioista ja tavaroista, jotka painavat. Hävitä ja kokea tappio ja jäädä toiseksi tai viimeiseksi. Merkitsee ehkä lopulta, että voittaa itsensä, tämän maallisen arvomitan mukaan.

Luovuin sinusta joskus lapseni siksi, että en tiennyt onko oikeutta omistaa mitään ja tunsin, että en ole ansainnut niin suurta lahjaa, eikä ole oikeutta omistaa itsekkäästi ja viedä muilta. En siksi, että olisin halunnut.

On helpompi luopua ihmisestä jonkin muun syyn takia kuin itsestä johtuvan syyn vuoksi. Ero ihmisetä josta pitää on kuin hautaisi elämänilonsa, inspiraationsa ja ymmärtäjänsä. Piirroksissa värit vaihtuvat haaleiksi ja viiva ohueksi lähes näkymättömäksi ja hauraaksi… epämääräiseksi, epävarmaksi ja suuntaa vaille.

Tunnesiteet eivät eroissa katoa, kuolemassakaan. Minä annan sinulle merkityksen, arvostuksen, rakkauden, vaikka ehkä et sitä tarvitsisi, mutta jos se on minulle tärkeä niin se pysyy.

Merkitys on pääni sisällä sinusta riippumatta, yksipuolisesti, omistamatta muuta kuin sen mitä itse tuntee. En voi ketään vaatia että joku tuntisi samat tunteet, ja samalla voimalla. Se on välähdys hetkessä, jonka haluan säilyttää, vain ripaus ja mitätöntä monelle, mutta minulle se sivuaa täydellisyyttä ja sopusointua, ajatusten tunteiden ja tekojen harmoniaa, toteutettuna tietysti Hollywoodissa. Itselle rehellistä. Se on ensin pieni alue mielikuvissani, joka kasvaa ja siihen tulee lisää elämää ja värejä. Jokin erikoinen ennennäkemätön kasvi itää siellä, en sitä raaski kitkeä kun en tiedä onko se hyödyllinen tai peräti parantava yrtti, tai vain kaunis katsella. Käsikirjoitus, ohjaus ja dramatisointi ja editointi… pääni sisällä. Perustuu ”todellisuuteen”.

Välähdyksessä palat kuuluvat kokonaisuuteen ja juuret ja latvat sekä hedelmät että varsi tuntevat läsnäolonsa, yhteenkuuluvaisuutensa ja jokaisen lehtensä. Ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan on vain tämä hetki, joka sisältää kaiken tuon. Menneet sukupolvet ja tulevat. Mihin asti minun on saatettava.

Sinä olet välähdys ymmärryksestä ja rakkaudesta, joka on minulle totta, minun mielikuvituksessani, katkeamaton ketju alkuhämäristä tähän hetkeen ja avain huomiseen, voimavarani. Miksi välähdys pitäisi sammuttaa kun on muutenkin niin pimeää eikä se vaadi vaan on pelkkää olomuotoa tai ajatusenergiaa. Polttoaineena käytetään pilkettä silmäkulmasta, jota ei voinut salata.

Erojen portailla, sydän tuntee kivun, sielu pirstaloituu, haluaisi olla yhtä aikaa monessa paikassa ja kaikkialla. Ehkä onkin vain yksi valo, yksi henki ja me vain fotoneita tuosta valonlähteestä tai osasia suuremmasta hengestä, matkalla kirkastumassa. Kaipaus on halua olla monessa paikassa yhtä aikaa ja kaipaus loppuu vasta kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuka tietää miksi elämä on? Onko vielä monta porrasta edessä luopumusten ja henkisten kasvujen vuoksi. Mitään ei opi jos elämä sujuisi tahtoni mukaan. Onneksi siitä ei ole ollut vaaraa.

Rakennelma romahtaa

Mieltä järkyttää nähdä rakennuksen romahtavan, kuin World Trade Centerin. Mihin voi nojata nyt, kun se mikä oli hyvää ja josta sai tukea, upposi kuin Atlantis?

Kun minulle sanotaan, että mielikuvituksesi on valhetta, silloin kaikki ne luomani ihmiset katoavat, pelastautuvat hyppäämällä ikkunoista. Mitä lohduttavaa silloin jää jäljelle? Kun mielikuvituksissani ajattelen ihmisten olevan hyväntahtoisia ja rakastavia. Jos sanotaan, että ehkä ymmärsit väärin. Vääriä tulkintoja, se hyvää tarkoittava ei ollutkaan tarkoitus. Mikä oli?

Kuolemat, erot ja välirikot romahduttavat, näyttävät, että ei jää edes rakennustarvikkeita entisistä palikoista kun kaikki on seulana tai lahonnutta tai seinät ja huonekalut surullisten muistojen kyllästämää. Olen elävä muistomerkki autiossa mielikuvitusmaailmassa jossa ei näy muita.

Maailman tilan muutokset ja sodan uhat, se on todellisuutta.

Lapsuuden koti

Lapsuuden kodissa missään ei ollut välinpitämättömyyttä eikä tarkoituksettomuutta. Kaikella oli tarkoitus ja merkitys ja kaikki olivat tärkeitä, omalla paikallaan. Tämä oli illuusio, nyt minulle sanotaan kaikkialla, että et kuulu tänne, et voi jäädä, ei sinulla ole merkitystä, et ole meikäläisiä, sinulla ei ole täällä juuria.

Jotain puuttuu, vaikka sen todellisuutta en osaa sanoa ja sanoin muokata, kun se on lapsen mielessä, joka olen joskus ollut. Jokin kuvitelma vaan elämän pysymisestä ja luottamuksesta ihmisiin ja hyvyyteen. Minulla on juuret rakkauteen ja inhimillisyyteen, jossa ei tarvinnut koko ajan todistaa jotain olevansa ja omaa paikkaansa etsiä.

Leivontaohje

Tee taikina. Unohda taikina, kirjoita kirje ystävälle tai soita ihmiselle, jota arvostat, asiat joita haluat sanoa ennenkuin aika loppuu, tai tee jotain muuta mukavaa, rento tunnelma ja hyväntuulisuus tärkeintä, käytä aika hyvin.

Sitten muistat: Ai niin se leivonta… Ota taikina käsittelyyn ja näe mielessäsi viljapelto, josta jauho on peräisin, näe jyvien itäminen ja se voima jolla muutos tapahtuu ja kasvien kasvu, tunne korsia heiluttanut tuuli, näe leppäkerttu, joka on kävellyt kortta pitkin ja lentänyt näkymättömiin.

Juuristossa erilaiset madot ja tuhatjalkaiset ovat kutittaneet kasvia. Kiitollisin mielin kaikki se varastoituneena taikinaan, kauli ja taputtele ja leikkaa pienemmiksi. Tarjoillaan hyvilä mielin ja runsaasti. Tässä on maapallon elämä. Tässä on ohje kaukaisuudesta.

Nautitaan tuulten huminaa, auringonpaistetta, sadetta ja mullan ruskeutta, pilvien pehmeyttä, jotka kulkivat ohitse, kuovien kiljahdukset keväällä ja pääskyjen lento, yön usva viljapellon yllä, aamurusko ja illan viimeiset auringonlaskun pitkät säteet ja heinäsirkan iltasoitto, vesisateet ja lumituiskut.

 

Huone Vierailijoille

Täällä on huone vierailijoille
voit tulla ja mennä, tahtosi mukaan
ovet ovat auki
eikä lukita niitä.
En estä tulemasta, enkä lähtöäsi estä, vaikka lähdöt tuovat ikävän ja yksinäisyyden. Luon mielikuvan tyhjyyden päälle josta lähdit.

Vain pieniä muistoja on jäljelle jäänyt niiltä jotka lähtivät.
Villasukat neulojalta, toiselta muistoksi ”Sanan Aika” -mieltelmäkirja.
Kalastaja jätti uistimia ja verkot myös.
Isä antoi enkelipatsaan kun tahtoi suojella tämän maailman raadollisuudelta.
Äiti antoi matot ja pöytäliinat, jotta olisi kodikasta.
Peikonlehti jäi poikani mummolta. Näillä sisustan vierashuoneen.

Näihin esineisiin kätkeytyy jotain, jota en täysin ymmärrä, kuin ikonien pyhyys… ihmisen elämän pyhyys tarttuneena muistoesineisiin. Missä olinkaan ennen syntymistä ja missä elämän jälkeen tulen olemaan, selviääkö se koskaan? Nämä esineet kertovat menneestä ja muistoista.

Sinäkin ystäväni olet täällä juuri nyt. Minä keskustelen pitkiä keskuteluja kanssasi. Kysyn mielipidettäsi, kävisikö tämä sävy paremmin kuin toinen, ja entä sommittelu. Täällä vierashuoneessa on sielujen kokous, pitkät jäähyväiset ja surutyö takana, mutta jos rakkaus jää elämään, annan sille tilaa. Kohtaamisia toisella tasolla, arkisten asioiden yläpuolella. Ero ei ole ero, jos henkisellä tasolla jää yhteys olemaan.  Rakkauden teleoperaattori ja valokaapeli, nopeus ajatuksen. Kuolema ei ole ero, vaan rakkaudettomuus on ero.

Kuka toi tuon kuvan, sitä muista nyt en? Tämä vierashuone on sydämessäni sen arvasit varmaan. Siellä ovat kaikki nämä muistot. Kun itse lähden pois, jää jälkeeni vain piirros, sekin kesken ja hahmotelma vaan ja pari vihkoa, joissa muutama sana, kynä vailla mustetta ja lause sekin väärinkirjoitettu ja pistettä vailla