Kalenteri

Mielikuvien kalenteri 2020

Luonto on meissä lähellä fyysisesti, aistein, muistoissa. Maistamme, kuulemme, haistamme tunnemme kylmän ja lämpimän ja näemme elämme ympäristömme ja vuodenaikojen mukaan.

Kuljetamme mukanamme muistoja veden kohinasta, aaltojen äänistä, puiden huminasta, valon läikistä ja hämäristä varjoisista metsistä, lumihiutaleista hiuksissa, lumen narinasta jalkojen alla, vihreydestä, utuisista kesäöistä, värikkäistä auringon paahtamista syksyn lehdistä, sinisistä hetkistä, revontulista ja tähdistä, jäätyneestä vedestä. Näistä muodostuu muistomme ja kuvitelmamme, joka henkäyksellä ja askeleella, jokaiselle omanlaisensa käsitys mitä elämä on. Veden viileydestä iholla, heijastuksista. Niin ja ihmisistä jotka olivat mukanamme ja niistäkin joista piti ote irroittaa ja kiittää kaikesta heiltä saamastamme.

Toisilla on päänsä täydeltä sanoja, toisella numeroita, kuvia tai musiikkia tai vaikkapa puhetta. Kiinnitämme huomiota ja arvostamme jokainen omalla erityisellä tavallamme  meitä ympäröivää maailmaa. Tapa toimia ja ajatella on jokaisella menneisyyden, mielenkiinnon ja mielialan vuoksi hiukan omanlaisiansa, joten samat sanat merkitsevät erilaisia muistoja ja tunnelmia jokaiselle aivan eri asioita. Vaikka puhuisimme samaa kieltä, sävyt ja merkitykset muuttuvat ainutlaatuisiksi yksilön kokemuksena.  Lumi voi merkitä toiselle ikävää kylmyyttä, lumitöitä, värittömyyttä, pukeutumisen hankaluutta tai sitten se voi merkitä puhtautta, hiihtokeliä, kimmellystä, rauhoittavaa viileyttä, lepoa, valoisuutta.

Muistomme on mustikanmakuinen, kimmeltävän lumihuurteinen tai saunavastan tuoksuinen. Unelmaa sopusoinnusta, kevyttä hyväksyvää kosketusta, oman tehtävän löytämistä. Ystävistä, jotka ovat mukana arjessa ja ajatuksenvaihdossa, elämän kommelluksissa ja tietenkin haaveilusta elämääkin suuremmasta rakkaudesta, joka saisi unohtamaan kaiken mikä harmittaa epäonnistumisissa ja heikkouden hetkellä.

Niistä on päivämme, kuvitelmamme ja hetkemme tehty. Unelmista, kuvitelmista, muistoista. Kaiken tekemisen takana on rakkaus, toive, sen etsintä tai löytyminen. Joskus ymmärryksen puuttuminen ja selvittely. Kuviteltua tai aitoa, läsnäolevaa tai kaukaista. Halauksen lämpö tai kuvittelua vain.

Rakkauden vuoksi kaikki liikkuu, etsii, syntyy. Sitten kelpaa hiukan risaisempikin vaate, vaatimattomampi elämäntyyli, huonokuntoisempi fysiikka, jos niine vikoineen ja heikkouksineen on riittävä ja rakastettu. Silloin on jokainen päivä kuin juhlaa, kohtaamisia aidosti ajatuksin tai kuvitteellisesti. Silloin kun tulee rakastetuksi, enempää ei tarvita, heikkona ja epätäydellisenä.

Pidetään ajatusten juhlat, lasillinen sanoja ja ajatuksia. Kohtaamisia ajatusten tasolla, kilistetään sille, että saat olla sinä ja minä saan olla minä. Loukkaamatta ja yrittämättä muuttaa sinua minuksi. Minä korkkaan tämän kypsyneen viinin, maustettuna yrtein. Terveydeksi.

Säilytämme elämän edellytyksiä tulevaisuuteen ja unelmoinnin mahdollisuuden. Jos todellisuus ei riitä juuri nyt, unelmoi. Ja vähitellen unelma muuttuu todellisuudeksi.

Tammikuu

Lumi on hetkellinen lepo ja viilennys, kimmeltävä vaaleus ja keveys. Lumi peittelee Metsän lepoon ja hiljentymään talveksi. Se rauhoittaa metsän huminaa, pehmentää äänet.

Erilaisuudet kohtaavat; hetkellinen Lumen vaaleus ja pitkäikäinen kaiken värin ja elollisen kasvillisuuden kasvattanut tuhatvuotinen ikimetsä kohtaavat. Vaalea Lumi ja kaikkien sävyjen sisältämä tummuus hämärässä metsässä, kevyt ja painava, viileä Lumi ja puun lämpö, syksy ja talvi kohtaavat.

Luonto on siihen muutokseen sopeutunut ja tottunut. Kohtaaminen on ennalta sovittu tapaaminen, johon kaikki elolliset ovat valmistautuneet: osa linnuista on muuttanut etelän lämpöön, lehtipuut ovat pudottaneet lehtensä ja keränneet ravinteet runkoihinsa. Nyt lehtipuut odottavat hiljaisesti mietiskellen sisäänpäin kääntyneenä omaa olemustaan, ydintään. Niin käy myös ihmisille talven aikana; kuin huomaamatta muutumme talven tullen omaa elämää pohdiskeleviksi ja ehkä luemme jonkun kirjan tai kirjoitamme jotain, aloitamme ehkä syksyllä jonkin uuden harrastuksen, vedämme peiton päällemme ja nukumme henkisesti lumipeiton alla.

Kaikki muukin kasvillisuus on kasvanut parhaansa mukaan sille ominaisen kasvukautensa ajan ja nyt kylmyyden palelluttamina, jäljelle jää talventörröttäjät  ja niissä oleva tieto kuljetettavanaan seuraavaan kevääseen.

Helmikuu

Kaisla on polvistunut piirtämään muotokuvaa veden pojasta Laineesta. Laine on tullut rantaan lukemaan kaislasta tehtyä kirjaa. Yrityksenä molemmilla on ymmärtää toistensa erilaisia maailmoja; vedenalaista elämää ja elämää rantahietikolla tuulen armoilla. Kaisla keinuu ja kuiskailee laineiden liikkeiden mukaan. Kaisla tarvitsee veden läheisyyden ja siksi sen varpaat koskettavat vettä, kohtaaminen rajapinnalla.

Kohtaamisesta syntyy lentoon mielikuvituslintuja, jotka lentävät ilmaan, toiseen maailmaan, haaveisiin, minne ei kumpikaan pysty menemään. Kohtaamisesta syntyy uusia maailmoja, haaveita, tarinoita, jotka inspiroivat edelleen uusia kertomuksia. Linnut ovat uusia näkemyksiä ja kuvitelmia, koska näiden persoonien niin erilaiset ja eriväriset maailmat eivät voi täysin käsittää kaikkea samalla tavalla.

Sinun kuvitelmasi ja minun kuvitelmani lentävät samaa matkaa, mutta ovat erilaisia tulkintoja tapaamisen merkityksistä. Minun lintuni on okrankeltainen ja sinun lintusi on sininen.

Maaliskuu

Kamomilla rakastaa Aurinkoa, sen hehkuvaa lämpöä ja energiaa. Kamomilla toistaa auringon muotoa mykerössään ja säteitä terälehdillään.

Jokainen tarvitsee omaa aurinkoaan, josta saa voimaa ideoidensa tueksi ja innostukseksi, kannustukseksi ja kukkiakseen. Toisen ihmisen hyväksyntä on voimaannuttava tunne, kuin suudelma, joka merkitsee, että olet hyvä, riittävä. Kasva ja tee sellainen kukka kuin sinulle on luonnollista. Suudelma voi olla symbolinen toisen ajatuksien, ideoiden, työn hyväksyntä. Kuvat, ideat ja tekemisen innostus syntyvät kannustuksesta. Heijastamme takaisin saamaamme valoa. Voinko minä olla jollekin aurinko ja innoittaja?

Huhtikuu

Keväällä maahan pudonneet siemenet alkavat itää ja työntävät hentoja juuriaan maahan. Niityllä yksi- tai kaksivuotiset kasvit kamppailevat elintilasta. Oman elämän suuntaa ei pysty välttämättä rakentamaan rauhassa, vaan on elettävä hetkessä, mukauduttava tilanteisiin, otettava huomioon velvollisuudet, toisten tunteet, muiden odotukset.

Äitinä on huomioitava lapset, tyttärenä omat vanhemmat, ehkä muut sukulaiset, ystävät ja omat rakkaat. Niitty on jatkuvassa muutostilassa. Erilaisuuksien kohtaamista: paljon pieniä kasveja kohtaa varjoisan ja suojaisan Metsän.

Niityllä lentelevät perhoset ja hyönteiset ja siellä on monenlaista surinaa, mutta myös suojatonta, tuulista, muutoksen keskellä olemista. Metsä-hahmo on kasvattanut rauhassa isoja puita ja tuo tuulensuojaa ja turvaa Niityn reunalle. Lemmikin englanninkielinen nimi ”Forget me not”, viestittää toiveesta pysyvästä ystävyydestä.

Halauksessa turvallisuus ja elämän kirjavuus kohtaavat toisensa.

Toukokuu

Tuore kevään vehreys ja ensimmäiset metsän kukat ilmoittavat talven menneen ohi. Taas uudelleen kukat kukkivat ja puut työntävät silmujaan huomattuaan kesän koittavan. Talven hiljaisuus vaihtuu lehtien huminaan, lintujen ääniin, metsätähtien viehkeyteen.

On kevättanssin, hennon vihreyden ja uusien alkujen aika. Väri muuttuu maisemassa kirkkaan kevättalven valkoisen kautta vähitellen rauhoittavaan vihreään ja hyönteiset surisevat ja pörisevät ja muuttolinnut saapuvat ääneekkäästi ilmoittaen tulostaan. Kurjet tanssivat kevättanssin.

Kesäkuu

Järvellä on salaperäinen oma maailmansa, syvyytensä, kasvinsa ja mytologiansa. Kun yritämme nähdä sinne, näemme vain oman kuvajaisen.

Ulpukat asuvat veden syvyyksissä kasvipuutarhassaan ja nostavat kultaisen kehrän nähtäväksi maailmasta, jota emme tunne, tiedostamattomasta maailmasta, mielen syvyyksistä. Pysyköön mielemme syvyydet puhtaina ja vesistöt elinkelpoisina huomennakin.

Heinäkuu

Tapion tyttäret, Sinikat, kasvattavat metsän mustikkapensaita. Kaiken kasvillisuuden ja eläimien kunnioitus on kunnioitusta sitä ihmettä kohtaan mikä ympärillämme vallitsee.

Meillä on mahdollisuus hyödyntää ja samalla tuhota. Voimmeko valita vielä sen vaihtoehdon, että annamme tilaa mahdollisimman monille elämänmuodoille?

Elokuu

Lakka kasvaa upottavan vaikeakulkuisen taianomaisen ja mystisen Suon reunalla. Suo suojelee Lakkaa niin, että Lakka voisi rauhassa kenenkään tallomatta laittautua kauniiksi oranssinkeltaisiin väreihinsä. Jokainen lakan marja on erillinen, kuin oma persoonansa, itsetietoisesti nousten sammaleen seasta, omasta erikoisuudestaan ja kauniista väristään tietoisena. Suon väri vaihtelee sammaleenvihreästä ruskeaan ja oranssiin ja huumaa suopursulla sinne eksyneen. Suo ei päästä helposti maailmaansa.

Syyskuu

Omenaiset pohdiskelevat leppoisassa tunnelmassa asioita, keksivät ideoita ja jatkavat toisten ideoita eteenpäin. Jotkin ideat ovat vasta kukkimassa ja toiset ideat on jo poimittu kypsinä koriin. Ideoissa itsessään on uuden alkuja, joista voi kasvaa uusia omenapuita, uusia keksintöjä.

Rauhallinen pohdiskelu, kuunteleva keskustelu, pysähtyminen ja hyvä tunnelma ovat tarpeen uusien keksintöjen luomisessa.

Lokakuu

Tuuli tanssittaa Pihlajaa saaden värikkäät lehdet (ajatukset) liikkeelle. Tanssi (yhteistyö) on hyvällä mielellä tapahtuvaa niin, että siitä voi syntyä jotain lennokasta ja mukavaa. Tanssijat ovat pukeutuneet juhlavaatteisiin, sillä tanssijat yrittävät tuoda parhaat puolet itsestään esille tähän yhteiseen tanssiin.

Pihlaja on suomalaisille pyhä puu ja sen marjat vielä pyhemmät. Pihlaja on esteettisesti kaunis kaikkina vuodenaikoina, joten se sopii myös symboliksi arvoihin, joita ei voi mitata materiaalisella hyödyllä. Pihlajan usein runsas marjasato ei ihmisen kannalta ole kovin hyödyllinen. Rahalla hinnoitelematon ilo kauneudesta.

Marraskuu

Lehtometsän tytär kätkee lehvistöönsä linnut. Veden maailma on toisenlainen eläimiltään ja olomuodoltaan.

Toisen ihmisen erilaisuus aiheuttaa lumousta ja ihmettelyä erilaisuudesta. Arvostamme sitä mitä itse emme hallitse tai osaa. Ne linnut, jotka elävät lehdossa eivät sukella siihen järveen eivätkä ahvenet näe muuta kuin puiden heijastuksen. Emme ymmärrä kaikkea toisessa, mutta silti voimme arvostaa järven äärellä maisemaa ja lehtometsän kielon tuoksua.

Joulukuu

Viulisti ja Muusa. Luovan työn takana on syy miksi jotain halutaan ilmaista. Sinä, Sinusta, Sinulle on syy tekemiseen. Enimmäkseen kaiken motivaatio on Rakkaus, miksi tehdään jotain enemmän kuin pelkkä rutiinityö ja laitetaan omat voimavarat sekä kyvyt täysillä peliin. Hyvällä mielellä ja hyvässä yhteistyössä se onnistuu.

Lisätietoja

Lasin Aika sivustoltamme löydät lisää tietoa tuotteistamme, korteista.

Ideat tuotteisiimme tulevat suomalaisesta luonnosta, mytologiasta, ihmisen ja luonnon yhteydestä ja riippuvuudesta, Kalevalasta ja musiikista. Ja Rakkaudesta.

Omat kohtaamisemme ja unelmamme luovat uusia ajatuksia ja ideoita.

Piirroksillamme on pitkät juuret. Ideat syntyvät vuorovaikutuksista, sisaruksista, ystävistä, sanoista, musiikista ja sanomattomista sanoista ja teoista. Voit tulkita ne omalla tavallasi tietenkin. Symbolisiksi tai konkreettisiksi riipuen siitä mikä on oma kokemuksesi.

Minä en yksin näitä kuvituksia tee vaan Sinun kanssasi, Sinulle ja Sinusta.

Armi ja Tarja Jaloniemi

tarja.jaloniemi@gmail.com
http://lasinaika.fi

ajaloniemi@gmail.com

);