Tervetuloa kuvitelmiini

Olet osa maailmaani. Ja minä sinun. Jos olet surullinen, lähetän näkymättömän halauksen, varovasti häiritsemättä. Tai se voi olla näkymätön enkelisi joka kuiskaa sinulle: ”Kaikki järjestyy! Älä hätäile!”

when you’re down and trouble and you need some loving care… call my name….

Tuliaisia Erämaasta

Tuon sinulle auringon paahtaman oranssin, kunhan saavutan horisontin. Kiedon ympärillesi leudon tuulen ennen viilentyvää yötä. Kaikki on koeteltu, kyyneleet itketty, surut surtu, elämä eletty, romahdettu, tunteet tunnettu, minkäänlaisia pois jättämättä.

Kaikki tukipilarit kaadettu ympäriltä, kun ei ne minua varten olleetkaan. Ne olivat vain näitä palkkansa takia ystävällisiä ihmisiä, ammattilaisia työajalla. Ei kanssakulkijoita, eikä tukijoita.

Joka askeleella tätä erämaata kulkiessa kysyn minne matka ja onko suunta edes oikea. Joka askel niin vaivalloinen ja tuuli puhaltaa jäljet peittoon. Kukaan ei edes tiedä siitä kuljetun. Vain minuun jää auringon paahde iholle, ahavoituneet kasvot ja kuljetun matkan väsymys.

Sen paahtuneen punaruskean terrakotan oranssin ja okran tuon tullessani ja tuhannen ja yhden yön tarinat joiden avulla tätä yksitoikkoista matkaa olen tehnyt. Ja kaikkiin tarinoihin sisällytin sinutkin mukaan, kuuntelijan ja mukana kulkijan. Istu vaan tälle lentävälle matolle niin lähdetään pois täältä arjesta.

Eksyksissä ja kartalla.

Nämä paikkakunnat ovat inpiraationa eräästä ”Elämän karttakirjasta”.

Epäluulojen suo

Väittely ilman ratkaisutarkoitusta

Toisen asemassa kiikarointiasema

Suurennuslasilla tarkastelen kaikkia vikojasi

Reviiri

Voimavarojen kuluttava näännyttävä aavikko

Virkistävä keidas

Minun yksityisalue

Sinun alue, jota haluan itselle

Eipäs

Juupas

En ymmärrä puhettasi

Ikävä kuulla omat huonot puolet

Ei mitään positiivista

Väsymyksen pimeä tunneli

Umpikuuro

Huminalla vastaava metsä

Väistyvät pilvet

Risteys, ero vai yhteinen matka?

Neljän mielialan tienristeys

Omistushalu, aikaa minulle.

Mustasukkaisuus

Sotarintamalta kuuluu tykinammuntaa

Haavoittuneiden sairaala

Sylitysten

Takaisinpaluu vanhaan hyvään aikaan

Rakastan

Vihaan

Siltä ja väliltä

En jaksa ilman muutosta

Muutosten myrskytuuli

Näkemiin entinen elämä

Hyvästi ikuisesti yhteinen aamukahvi 

Tutkimaton uusi alue, jakamaton kokemus

Viitoittamaton tie

Anteeksiannon vaikea taival, älä muistele menneitä virheitä.

Anteeksipyynnön nöyryys

Ojanpohjalla

Harmittava ilmanala

Sanojen miinakenttä

Reviirin paloturvamuurin päivitys unohtui

Tulenarka aihe. Voiko kaikesta puhua?

Suuttumuksen pauhuvat aallokot.

Rajan ylitys

Kumpi saa viimeisen sanan. Niin mutta…

Leimahdusvaara alueella

Karrelle palaneet

Mustavalkoinen maisema

Toiveiden ja odotusten Mount Everest yli harmaiden pilvien.

Kesken jäänyt matka

Käännytään takaisin

Haikailu

Kaukokaipuu

Kipujen taival

Kivi kengässä.

Reissussa rähjääntyneiden toipumiskoti

Repivä risukko

Surujen kirvelevä kinttupolku

Takiaispelto

Muistojen kukkaniitty

Velvollisuus

Vapaus

Uudet vaatteet

Uusi näkökulma

Surupuserojen pesupaikka

Kuollut alue

Rauhan maa

Tasapaino

Ymmärrys

Kunnioitus

Ei voi vaatia enempää kuin on olemassa

Lannistustarkoitus

Näen sinussa pelkästään hyviä asioita.

Paluu normaaliin.

Hyväksyn virheesi, suojelen alueitasi.

Ei tarvitse olla täydellinen.

Riittääkö tämä sinulle vai odotako enemmän?

Yhteistyö.

Elämän päämäärä?

Pyyteettömyyden sadosta tuli parhain.

Vieras kieli

Kirjoita minulle sanakirja, jotta voin ymmärtää sinua paremmin.
Kirjoita kielioppi.
Puhu paljon, puhu sydämestäsi.
Kirjoita runo tai kirja.
Selitä se ja käännä kielelleni.
Muunna sanasi kuviksi, rakennuspalikoiksi. Rakenna niistä kaupunki, tiet ja puistot talot ja sillat.
Pyydä minut matkailemaan kaupungissasi, kulkemaan rantaan, kävelemään hiekkateillä, istumaan puiston penkille.
Näytä miten siellä ei eksytä.
Ja näytä minulle sydämesi paikka. Lupaan olla varovainen niin että en sitä loukkaa.
Älä vie pimeimpiin kujiin,
joissa viha ja katkeruus ovat vallassa,
sano ennemmin mistä kautta sieltä pääsee pois, jos vahingossa sinne kuitenkin eksyn.

Puhu lempeästi ja kärsivällisesti, sillä äänensävysi on sanojasi tärkeämpi viesti ja ilmeesi ja olemuksesi kertovat sydämestäsi. Hymyäsi älä kätke. Vaatimattomampikin kaupunki näyttää lämpimän kodikkaalta, jos sinne tuntee olevansa tervetullut.

Sinun sydämessäsi huomaamatta eksyin. Ihmettelin mistä tulee se lämpö ja hyväntahtoisuus. Siinä olisi hyvä viipyä ja jäädä. Jos sallit.

Ymmärrys


Kaikki kontrastit häipyvät
eroavaisuudet katoavat
ääriviivat sulautuvat värit sekoittuvat.
Mikä erottaa minut enää kasveista, muista ihmisistä, sinusta, esineistä ympärilläni, asioista. Kuljen kaiken lävitse, esineiden ja sinunkin. Tunnen mitä tunnet. Tiedän mitä ajattelet. Pari askelta sinun askeleissasi. Ei ole eroa enää. Irralliset osat liittyvät kokonaisuuteen. Yhteen, totuuteen, ainoaan todellisuuteen. Olemassaolon salaisuus paljastuu.

Maa ja taivas sekoittuvat,
horisontti katoaa ymmärryksen sumuun, syntyy rajattomuus ja ykseys. Erilliset äänet muuttuvat harmoniaksi. Mennyt ja tuleva yhdistyvät ympyräksi, kaikki kaikessa.

Liityn kokonaisuuteen, palaan kotiin.

Leivontaohje

Tee taikina. Unohda taikina, kirjoita kirje ystävälle tai ihmiselle, jota arvostat, asiat joita haluat sanoa ennenkuin aika loppuu, tai soita jollekin tai tee jotain muuta mukavaa, rento tunnelma ja hyväntuulisuus tärkeintä.

Sitten muistat: Ai niin se leivonta… Ota taikina käsittelyyn ja näe mielessäsi viljapelto, josta jauho on peräisin, näe jyvien itäminen ja se voima jolla muutos tapahtuu ja kasvien kasvu, tunne korsia heiluttanut tuuli, näe leppäkerttu, joka on kävellyt kortta pitkin ja lentänyt näkymättömiin. Juuristossa erilaiset madot ja tuhatjalkaiset ovat kutittaneet kasvia. Kiitollisin mielin kaikki se elämän runsaus varastoituneena taikinaan, kauli ja taputtele ja leikkaa pienemmiksi. Tarjoillaan hyvillä mielin ja runsaasti. Tässä on maapallon elämä. Tässä on ohje kaukaisuudesta. Ne ohjeet on kokeiltu koekeittiössä, siinä olevat suhteet testattu moneen kertaan.

Nautitaan tuulten huminaa, auringonpaistetta, sadetta ja mullan ruskeutta, pilvien pehmeyttä, jotka kulkivat ohitse, kuovien kiljahdukset keväällä ja pääskyjen lento, yön usva viljapellon yllä, aamurusko ja illan viimeiset auringonlaskun pitkät säteet ja heinäsirkan iltasoitto. Ja lumisen talven hiljaisuus.

Syyllinen

Vannotko kertovasi totuuden ja vain totuuden?

Myönnän syyllisyyteni heikkouteen, ajatuksieni hallitsemattomuuteen. Ajatukseni hyppäsivät aidastaan ja villiintyivät. Takaisin ei niitä ajattelemattomaksi saa.

Jos ajatteleminen on yhtä vakavaa kuin teko, olen syyllinen. Siellä edelleen juoksentelevat jossain, lähtivät elämään omaa elämäänsä. Arkitodellisuus ei niille riittänyt alkuunkaan.

Miksikö juoksevat, jos sen tietäisin ymmärtäisin olemassaolosta jotain suurta. Nyt vain nolosti myönnän, että siellähän laukkaavat, karkulaiset. Jos ajattelit tuomita minut ajatuksistani tai peräti tähdätä ja lopettaa niiden juoksun, vastaa ensin, onko omat ajatuksesi puhtaita ja vailla esim. kateutta, halveksuntaa, ylimielisyyttä, ylpeyttä, hallittuja ja kurinalaisia.

Ovatko omat ajatuksesi parempia? Jos ovat, neuvo sitten kuinka hallitset mieltäsi, poistat muistoja tai lajittelet tunteita hyviin tai huonoihin, käyskentelevät hillitysti ja syövät terveellisesti. Jos et pysty, anna niiden laukata, sillä ne ovat varmaan harvoja aitoja olioita tässä julkisivuyhteiskunnassamme.

Minulla ei ole voimavaroja rakentaa kulisseja eikä muureja, eikä haluakaan elää muuten kuin toteuttaa asioita joita ehdin ja sanoa sanoja, jotka merkitsevät. Katso nyt, siellä ne taas juoksivat sinunkin reviirillesi. Jos näet ne mielikuvituksessasi, sinutkin pitäisi tuomita heikkoudessasi, jos vahvistat niiden olemassaoloa näkemällä näkymättömiä.

Vaikka sinulla olisi koulutuksen ulkokuori, yhteiskunnan antama paikka, sukuhistorian haarniska, arviointeja ja leimoja suuntaan tai toiseen, mutta jos omatkaan ajatuksesi eivät noudata sopivuussääntöjä, voitko arvostella muita villeistä ajatuksista? Mielikuvitus voittaa todellisuuden. Mielikuvitus luo uutta, muuttaa suuntaa ja antaa vaihtoehtoja, todellisuus vain toteaa senhetkisen. Suonissamme virtaa tarinankerronta, mielikuvitus täyttää maisemaamme, niin on syntynyt Kalevala ja niin syntyy uusia eepoksia, mielikuvituksen ja toden rajapintaan.

Kirjoitanko roolin sinullekin tähän elämäni elokuvaan? Todellisuuteen löyhästi pohjautuvaan? Itsekin olen vain orjan osassa tässä tarinassa, kun tuntemani tunteet kahlitsevat kohteeseensa näkymättömin sitein. Olemiseni rajat laajenevat ja ääriviivat häipyvät, kadotan itseni ajoittain, kun olen jossain muualla enemmän läsnä kuin tässä paikassa. Vetäydyn omiin oloihini, jotta saisin määräysvallan itselleni takaisin, kutsuttua tunteitani ja ajatuksiani nimeltä, kun ne opin tuntemaan nimeltä ja kouluttamaan. Häilyväistä olemassaoloa. Olen syyllinen olemassaolon heikkouteen, mielikuvituksen vahvuuteen ja tunteiden ylivaltaan. Tuomitaan eliniäksi. Se on sukuperintöä ja jatkuu seuraavaan.

Portailla

Jos luovun jostain, menetänkö todella? On vaikeaa ottaa luopumiseen johtavia askelmia. Oman edun vastaisia tekoja, en millään suostuisi luopumaan. Unelmista, ihmisistä, joista pidän. Mutta minun omistamishaluni on uhka ja loukkaus muille. Minun onnistumiseni on toisten epäonnistumista, pitäisi aina ajatella muita ennen itseä. Ylemmäs pääsee vain luopumalla kiinnipitävistä asioista ja tavaroista, jotka painavat. Hävitä ja kokea tappio ja jäädä toiseksi tai viimeiseksi. Merkitsee ehkä lopulta, että voittaa itsensä, tämän maallisen arvomitan mukaan. Mutta minulle on annettu pieniä tehtäviä, elämäntehtäviä ja niissä haluan tehdä parhaani.

Luovuin sinusta joskus lapseni siksi, että en tiennyt onko oikeutta omistaa mitään ja tunsin, että en ole ansainnut niin suurta lahjaa, eikä ole oikeutta omistaa itsekkäästi ja viedä muilta. Kilpailua voitosta jonka palkinto on oma lapsi, on julminta itsekkyyttä. En siksi, että olisin halunnut. On helpompi luopua ihmisestä jonkin muun syyn takia kuin itsestä johtuvan syyn vuoksi. Ero ihmisetä josta pitää on kuin hautaisi elämänilonsa, inspiraationsa ja ymmärtäjänsä. Piirroksissa värit vaihtuvat haaleiksi ja viiva ohueksi lähes näkymättömäksi ja hauraaksi… epämääräiseksi, epävarmaksi ja suuntaa vaille.

Tunnesiteet eivät eroissa katoa, kuolemassakaan. Minä annan sinulle merkityksen, arvostuksen, rakkauden, vaikka ehkä et sitä tarvitsisi, mutta jos se on minulle tärkeä niin se pysyy.

Merkitys on pääni sisällä sinusta riippumatta, yksipuolisesti, omistamatta muuta kuin sen mitä itse tuntee. En voi ketään vaatia että joku tuntisi samat tunteet, ja samalla voimalla. Se on välähdys hetkessä, jonka haluan säilyttää, vain ripaus ja mitätöntä monelle, mutta minulle se sivuaa täydellisyyttä ja sopusointua, ajatusten tunteiden ja tekojen harmoniaa, toteutettuna tietysti Hollywoodissa. Itselle rehellistä. Se on ensin pieni alue mielikuvissani, joka kasvaa ja siihen tulee lisää elämää ja värejä. Jokin erikoinen ennennäkemätön kasvi itää siellä, en sitä raaski kitkeä kun en tiedä onko se hyödyllinen tai peräti parantava yrtti, tai vain kaunis katsella. Käsikirjoitus, ohjaus ja dramatisointi ja editointi… pääni sisällä. Perustuu ”todellisuuteen”.

Välähdyksessä palat kuuluvat kokonaisuuteen ja juuret ja latvat sekä hedelmät että varsi tuntevat läsnäolonsa, yhteenkuuluvaisuutensa ja jokaisen lehtensä. Ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan on vain tämä hetki, joka sisältää kaiken tuon. Menneet sukupolvet ja tulevat. Mihin asti minun on saatettava.

Sinä olet välähdys ymmärryksestä ja rakkaudesta, joka on minulle totta, minun mielikuvituksessani, katkeamaton ketju alkuhämäristä tähän hetkeen ja avain huomiseen, voimavarani. Miksi välähdys pitäisi sammuttaa kun on muutenkin niin pimeää eikä se vaadi vaan on pelkkää olomuotoa tai ajatusenergiaa. Polttoaineena käytetään pilkettä silmäkulmasta, jota ei voinut salata. 

Erojen portailla, sydän tuntee kivun, sielu pirstaloituu, haluaisi olla yhtä aikaa monessa paikassa ja kaikkialla. Ehkä onkin vain yksi valo, yksi henki ja me vain fotoneita tuosta valonlähteestä tai osasia suuremmasta hengestä, matkalla kirkastumassa. Kaipaus on halua olla monessa paikassa yhtä aikaa ja kaipaus loppuu vasta kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuka tietää miksi elämä on? Onko vielä monta porrasta edessä luopumusten ja henkisten kasvujen vuoksi.

Huone vierailijoille

Täällä on huone vierailijoille
voit tulla ja mennä, tahtosi mukaan
ovet ovat auki
eikä lukita niitä.
En estä tulemasta enkä lähtöäsi estä, vaikka lähdöt tuovat ikävän ja yksinäisyyden.
Mnä sen kestän.


Vain pieniä muistoja on jäljelle jäänyt.
Villasukat neulojalta, toiselta unohtui ”Sanan Aika” -mieltelmäkirja.
Kalastaja jätti uistimia ja verkot myös.
Isältä sain enkelipatsaan kun suojella tahtoi, minua ja lasta maailman kovuudelta.
Äiti antoi matot ja pöytäliinat, jotta kodikasta elämä ois.
Peikonlehti jäi naiselta, jonka kerran tunsin pari vuotta. Näillä sisustan vierashuoneen.


Omankin kodin olen sisustanut, huonekaluilla siskoni tuomien. Pimennysverhon veljeni laittoi jotta jotain suojaa minulla ois. Toinen veli asensi kultaisen lampun. Toinen sisko toi luostarista Neitsyt Maria -ikonin. Sen olen unohtanut nurkkaan niin kauan. Mummolta jäi hartiahuivi, ukilta muistikuva kyynelten. Olgalta sain vanhoja kortteja kasan.

Sinäkin ystäväni olet täällä juuri nyt. Minä keskustelen pitkiä keskusteluja kanssasi. Kysyn mielipidettäsi, kävisikö tämä sävy paremmin kuin toinen, ja entä sommittelu. Täällä vierashuoneessa on sielujen kokous, pitkät jäähyväiset ja surutyö takana, mutta jos rakkaus jää elämään, annan sille tilaa. Kohtaamisia toisella tasolla, arkisten asioiden yläpuolella. Ero ei ole ero, jos henkisellä tasolla jää yhteys olemaan.  Rakkauden teleoperaattori ja valokaapeli, nopeus ajatuksen. Kuolema ei ole ero, vaan rakkaudettomuus on ero.

Kuka toi tuon kuvan, sitä muista nyt en. Tämä vierashuone on sydämessäni sen arvasit varmaan. Siellä kaikki nämä muistot on. Kun itse lähden pois jää jälkeen vain piirros, sekin kesken ja hahmotelma vaan ja pari vihkoa, joissa muutama sana, nekin väärinkirjoitettu ja pistettä vailla

Sanojen olemus

Piirrän ääriviivoja ja sisältöjä, puhun ääneen Elämälle. Tutkin syitä ja sidoksia. Sanoilla solmin ja puran. Olemisen ihmettä ihmettelen ihmisten meressä, sanojen meressä, elämänpyörän pyöriessä. Tunteiden tuhat syvyyttä. Kaikilla samaa etsintää. Tänne jouduimme elämän kokemuksiin.

Kokeilemaan omia voimiaan ja rajojaan etsimään tehtäviään, mitä voi tehdä. Kohtaako velvollisuudet ja kyvyt.

Teen sanoista ketjuja, lisään niihin tunteen ulottuvuuden ja värejä ja kuvioita, mielikuvia, symbolisia merkityksiä. Koetan lumota lukijani. Kirjoitan sanojen voimasta, elämästä, olemisesta, ei säästä eikä mainoksista vaan Totuudesta ja Rakkaudesta värein, kuvioin, suljetuin ja avonaisin sydämin. Annan sanat lämpimän tuulen mukaan hiuksiasi sekoittamaan ja kietoa sydämesi tutkimusaineistoksi analyysiini Elämästä.

Kirjoitan itsestäni Sinulle ja kirjoitan Sinusta itselleni. Matkaan syviin tummiin vesiin tai matkaan avaruuden äärettömyyksiin, kosketan pintaa, menen lävitse, pysähdyn sinuun näkymättömin ajatuksin. Jos sydämesi on avoin ja Totuus on sen ovena. Lukemattomissa maailmoissa, fiktioissa ja arjessa. Kahvin tuoksussa aamulla ja uupuneissa jaloissa illalla.

Sanojen voima on valtava vaikkavain kuiskauksena sanottua. Kirjoitetut lähtevät lentoon paperilta. Ne saavat muodon, värit ja muuttuvat kuviksi maisemiksi. Ne saavat äänet, tunteet kin tuulen puuskana ja henkäyksenä, lämpönä sydämessä tuntuvana. Ajatukset kulkevat varmaan henkien tai enkeleiden viestinä luoksesi. Sanansaattajat. Sanat/ajatukset, joilla on vahva tunnelataus, matkaavat valona yön tunteina ja ihmettelet mistä johtuu sydämessäsi lämpö ja

Lukuisin eri kielin ja ehkä laulun sävelin. Lintujenkin lauluissa meille niin käsittämättömissä, rytminä, viestinä olemassaolosta. Niillä voi tulla ymmärretyksi ja itse toista ymmärtää, löytää vaihtoehtoisia ideoita.

Vaikka olisi hiljaista ympärillä, sydän puhuu, sanoittakin, tuntein.

Vuoropuhelua

Veden viileys säilyy iholla iltamyöhäisen uinnin jäljiltä. Kesäinen äänimaisema täyttää asunnon lokkien keskustelulla. Ehkä se luo siteitä lokkien kesken, vaikka meille niiden kirkumiset eivät avaudu. Kieli. Kuvakieli ja symbolit. Niin on meillä kieli kehittynyt, että niillä osaamme myös valehdella. Se on edistynyttä. Sanasto on niin laaja, että asia voi hukkua monimutkaisuuteen ja sanojen paljouteen, tulkinnan vaikeuteen.

Vaikka sukellan veteen, en voi siinä elää, en veden maailmaa täysin käsitä, vain tuntuman verran ihollani tajuan, veden virtauksen, aaltojen voiman, läpötilan ja äänen. Vesiperhoset nousevat pintaan ja lentävät matalalla juuri vesirajan yläpuolella. Ne tuntevat molemmat maailmat, vedenalaisen ja ilman lyhyen elämänsä aikana.

Muodonmuutos tapahtuu merkittävissä kohtaamisissa. Silloin kun oma elämä muuttuu. Vaikka vain lyhyt sukellus toisen ajatteluun, nähdä asiat toisen näkökulmasta hetkittäin, voi muuttaa entisiä ajattelumalleja. Vaikka emme toisten maailmaa täysin käsitä. Ystävät auttavat muodonmuutoksessa jättämään surukotelon ja kehittymään omaksi parhaaksi inhimilliseksi itsekseen. Tietysti virheet säilyttäen, epätäydellisenä edelleen.

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti